29.10.12

Päikkäripeitto




 Omituinen addiktioni mummoneliöiden virkkaukseen jatkuu
Uusi peitto on valmistunut! 

Ensimmäisessa kuvassa näkyy kuvausassistenttina toimineen veljenpojan jalat. Miksi? Veljenpoika on pitämässä peittoa paikoillaan! Miksi? 





Kaikki kuvat näytti tältä. Poikkeuksetta. Aurinko oli laskemassa ja oli kiire ottaa kuvat. Luonnollisesti sillä hetkellä alkoi tuulla. 
peitto on kaksinkerroin tuossa telineella, kokoa peitolla on siis aika reilusti.  



Lankoina tälläkin kertaa jämälankoja, nyt kelpasi mitkä tahansa värit ja langanpaksuudet. 




Pitää joskus myöhemmin ottaa vielä joku yleispätevä kuva mistä voi paremmin hahmottaa peiton koon ja nähdä erilaisia tilkkuja. Jokainen tilkku on erilainen ja suurimman osan kohdalla muistan mistä mikäkin lanka on tullut. Tädin vintiltä, jämälanka joululahjasukista, jämälanka ekasta neulomastani piposta. 

8 kommenttia:

  1. Upea taideteos. Näihin isoäidinneliöihin ei voi ksokaan kyllästyä.

    VastaaPoista
  2. Wou. Jämälangat ja mummoneliöt - ne ei petä koskaan.

    VastaaPoista
  3. Ihailen ihmisiä jotka omaavat taidon luoda tuollaista. Minulla kyllä remontti onnistuu,mutta ei virkkaus. Tosin en ole tainnut kokeilla yli kymmeneen vuoteen :)

    VastaaPoista