Ompeluksia ja tarroja

Ohoh, toinen postaus parin päivän sisään! Kyllä nyt ollaan liekeissä!
No, liekit kyllä sammuu kohta. Mikään keskeneräinen työ ei osoita valmistumisen merkkejä. Ompelukoneeseenkaan en aio koskea enää ikinä. Milloinkaan.

Tässä syyt:









Pari ihan peruskauppakassia kierrätyskankaista. Oh, niin trendikästä moinen kierrättäminen, tässä tapauksessa myös pakollista koska oon köyhä ja kangas on hiton kallista. Mut leikitään että oon vaan muodikkaasti mukana maailman pelastamisessa.
Kauratyyny playstationin ohjaimen kuvalla. Kyllähän pelatessa tulee paikat kipeiksi, sitten on kauratyynylle käyttöä!

Vielä sananen ompelusta. Miten voi kämmätä suorakaiteen ompelun niin monella eri tavalla? Kuinka monta kertaa voi alalanka loppua juuri kun on enää muutama sentti ommeltavaa? Miten virheistään ei opi? Miten ratkominenkin voi olla niin rasittavaa?
Ompelupöytäkin on liian matala ja selkään sattuu! Kyllä on kurjaa, voi voi.
Kauratyynyyn piti tulla teksti, ensimmäisen kirjaimen painatinkin jo. Kyllästyin heti ja vaihdoin aihetta.
Tekstillisiä pitäisi tehdä tänään, mikäli nyt viitsin tuohon pirulliseen koneeseen enää koskea.

Säälikää!

Sitten jotain mitä en tiedä kehtaisko ees näyttää, hoh hoh.
Myönnetään. Nyt mentiin liian pitkälle. Mut oli hauska idea, piti testata! (seli)

Hyvä naiset ja herrat! Vimma-tarroja!
(postimerkkeihinhän sais myös jonkun oman kuvan, heh.)








Ostettu: Moo.com

Chevron scarf

Mikäs mikäs mytty siellä lilluu? Jotain ruskeaa ja jotain vaaleanvihreää. Väriyhdistelmä toi mieleen muksujen vaatteet. Ei ehkä sopivin raitayhdistelmä minulle.

Mytty sai (dylon)värikylvyn. Tarkoitus oli värjätä koko kasa tummemmalla vihreällä, mutta ei sattunut sen väristä värinappia olemaan. Kuka malttaisi muka odottaa, häh?

Malli: Chevron scarf, kirjasta last-minute knitted gifts
Puikot: 3.25mm ja 3.75mm bambut.
(pientä puikkovajetta havaittavissa, katkaisin vahingossa toisen 3.25mm puikon heti alkumetreillä.)
Lanka: Novitan bambu, valmis työ sai sinisen värikylvyn. Menekki 172 grammaa.
Koko: Pituus n. 2,5 metriä.

Lähinnä päässä käytettäväksi tämän huivin väsäsin. Yritys muuten saada kuvattua omassa päässä oli säälittävä. (kuvitelkaa nukelle iso pehko hiuksia.)
Huomatkaa mallipään nenä, jota eräs pieni kissa on käynyt salaa järsimässä!

Värjäystyö oli melko... vaiherikas? Ensiksi yritin värjätä huivia aivan Väärin, reaktiiviväreillä kuumassa vedessä kattilassa. Ääni päässä huusi että "ei näin, ei noin pidä!"... Mutta kuka niitä ääniä kuuntelee.
Tästä epäonnistuneesta värjäyksestä nöyrtyneenä heitin huivin ämpäriin ja dylonin värinappia perään. Huivista tuli tumma, todella tumma. Raidat eivät erottuneet. Se ei minulle käynyt, en turhaan kuljettanut kahta lankakerää työn mukana!

Pesin pesuaineella huivin monta kertaa. Tuloksena vähän läikikäs ja haaleampi väri. Aluksi vihasin, mutta päivän tuijottelun jälkeen aloin uskottelemaan että huivi näyttää siltä että se olisi neulottu kalliista käsinvärjätystä luksuslangasta mikä on tuotu käsiini kaukaa maailmalta!
(seli seli, itsepetos on kultaa.)

(alemmassa kuvassa vähän turhankin haaleat värit, todellisuuteen verrattuna.)

(ja flickr ei oo yhtään yhteistyökykyinen! Tai sitten ongelma on mun blogipohjassa. Vaakasuorassa olevat kuvat täytyy pienentää melko pieniksi että mahtuvat kunnolla. Ja tämä saa kuvat rakeisiksi, yhyy.)

Väripataan pääsi myös lankavarastojen kätköstä esiin ponnahtanut Novitan Kisa Crepe (tuttavallisesti novitan kisa crappy, lanka katkeili vyyhdittäessä runsaasti.) 100 grammaa. 100% villaa, valmistusvuosi muinainen. Käyttökohde tuntematon.

Juhannus ja mariomyssy

Iltapäivää! Ja juhannusta kaikille. Tai tälläkin kertaa niille jotka sellaista viettävät.
Vietin edellistä viikkoa mökkilomalla.



Ilma oli hyvä (no, ainakin osan ajasta) ja vuokramökki oli upea ja juuri remontoitu. Kaikki oli uutta, ikeasta ja kiiltävää. Tosin tässä alla meidän aamunäkymä. Teltasta. Mökissä oli melkoinen ruuhka, päätettiin miehen kanssa suosiolla nukkua pihalla.
Tuo lätäkkö tuossa on meri. Pahuksen minisaari vaan peittää isomman näkymän.



Mökillä on hyvää aikaa neuloa, eikö? Aquila edistyi huimasti ehkä kolme kerrosta. (Huomatkaa kuinka lanka sointuu puikkojen väriin. Miellyttää väriapinan silmää.)



Mutta niin! Koska kaikki keskeneräiset neuleet kyllästytti, oli luonnollisesti pakko aloittaa uutta.
Päätin tehdä ah-niin-ajankohtaisen paksun villapipon. Tiina lähetti #neulonnan kesävaihdon yhteydessä mulle ihanaa Lovegarnin Cocoon-lankaa. Mulla on muuten ollut ihan samaa lankaa aiemminkin, vihreänä. Sitä oli onneksi vielä ihan pieni nöttönen jäljellä, lanka kun loppui kesken pipon. Hurmaavaa möykkyistä lankaa, pidän kovasti!






Maalitaulu-pipo aka. MarioMyssy

Malli: MarioMyssy by Jatta
Puikot: 6mm
Lanka: Lovegarn Cocoon + joku sekalainen jämälanka
Menekki: 113 grammaa





Tänään tuli postissa myös nämä minikortit. Päivitin Flickrin tilin pro-tiliksi ja sain siitä hyvästä työstä palkkioksi 10 ilmaista minikorttia moo.comista.
Kuva-aiheena holtittoman yllättävästi Vimma. Flickrissä kun ei oikein muuta ollut. Ehkä lankakerien kuvia olisi voinut laittaa? Tai valmiiden villasukkien?

Käyntikorteiksi kai tarkoitettu nämä, itse en viitsinyt sitten puhelinnumeroita/osoitteita näihin iskeä. Kirjoitan sitten käsin jos tarve vaatii!

Jämä-ulla

Pssssst.
Jämä-Ulla on täällä.

(Yhden vuoden iän saavuttanut blogini vietti syntymäpäiviään häpeillen.
Jonkun Markan neulenihkeilyn takia. )



Myös jokseenkin suositulla blogimaskotilla Vimmalla on ensi viikolla synttärit.
Kuvassa Vimma (edessä) viime kesän lopulla veljensä kanssa. Voi mikä säälittävä lokinpoikanen.