Jotta mun käsityöintoni ei vallan kuolisi, jätin villapaidan vähäksi aikaa rauhaan. Oon tehnyt yhtä hihaa yli kaksi viikkoa. Vitosen puikot, pelkkää sileää neuletta. Jokseenkin säälittävä tahti. Innostuin jopa tekemään kaaauan kesken ollutta työtä...
Apinalelu! Ei näytä vielä pätkääkään apinalta. Kädet ja pää ja vartalo ja jalat meni ihan hyvin neuloessa... Mutta siinä vaiheessa kun tultiin jalkateriin ja kämmeniin loppui innostus. Pieniä kappaleita piti neuloa 8 samanlaista. Voi plääh! Oon aina ollut "hieman" suurpiirteinen näissä jutuissa joten ei piipertäminen paljoa innostanut. Tuo työ onkin saanut jäädä nurkkiin pyörimään pidemmäksikin aikaa. Villapaitainho aiheutti sen että neuloin kaksi kämmenkappaletta.
Lanka on mun mielestä muuten ihanan väristä, vaikka itse kehunkin. Värjätty dyloneilla, oliskohan vanhaa seiskaveikkaa? Oli vaaleanviolettia. Ei oikein mun väri.
Mutta tästä päästiinkin siihen että apinan esiin kaivamisesta oli tämä hyöty. Piilotellutta lankaa!
Ei tietoa milloin olen ostanut, miksi, miten, kuka, missä... Passionia on neljä 50g kerää, ja Gedifran puuvillaa 3 kerää. Mitä ihmettä näistä tekisi?
Ja vielä. EN ole viherpeukalo, ja oon heittänyt huonekasvini (r.i.p) pois, lähes kaikki. Tämä oli elinvoimaisin kaikista, muita nyt ei kehdannut edes kuvata.
Blogikoira Enrico, saksikäsi Edwardin kanssa.
Sotken muullakin kuin langalla.
Olenko jo ilmoittanut tilanneeni sinut? Kivoja kuvia sinulla taasen, vähän kyllä kävi sääliksi kasvi-parkaa :)
VastaaPoistaMeillä kasvit usein näyttävät aika samalta, tai sitten ne menettävät kaikki lehtensä... Minä en ole perinyt mummini kasvienhoitotaitoa, vaikka käsityöinnostuksen perinkin.
VastaaPoistaMullekaan ei oo viherpeukalo periytynyt...siksi omistankin nykään oikeastaan vain kaktuksia. :)
VastaaPoista