Kirjahyllystä löytyi mörvelötossut!
Käsityöharrastus alkaa varmaan ottamaan poikaystävää aivoon aika paljon piakkoin.
Lankaa löytyy joka laatikosta, kangaspalat valtaa sohvanvierustat ja napit ja neulat ja puikot vyöryy varmaan unissakin jo sen päälle. Ei varmaan auta asiaa etten ole mitenkään erityisen järjestelmällinen luonteeltani.
Mun lempinimiä kotona onkin mm. "huithapelityttö" ja "trombi". Mieheke on sitten sitäkin neuroottisempi järjestyksen pitämisessä. Hyvä mulle, hienosti on kaikki napit ja neulat järjestyksessä! Onko nuo tossut ollut kirjahyllyssä jo kauankin? Miksi ihmeessä? Miten?
Ja miestä myös vaivaa peruskysymys. Miksi hitossa sitä lankaa pitää ostaa lisää kun sitä on jo laatikkokaupalla kotona? Miten on mahdollista että voin elämäni aikana saada tuhlattua nuo kaikki kerät? Ilmeisesti tämä on ihan yleinen tauti neulojien siipoilla.
Mutta pakko myöntää, poikaystävä saa paljon bonuspisteitä. Osaa kirpparilta jo etsiä minulle lankoja ja kankaita. Ja on siitä apua lankakaupassakin, makutuomarina. Tajuaa jo näiden juttujen päälle.
Ja muuten. Purin sen mohairhupparin hupun eilen, miksi kaikki pitää oppia aina kantapään kautta? No, nyt tiedän miten huppua EI tehdä. Nyt pitäisi vihdoin ja viimein saada kasattuakin se paita. Ja aloitin jo uutta! Tällä kertaa Novitan Juliasta tulee hupputakki. Ja ne sukatkin sain tehtyä. Kuvia ei valmiista parista tosin ole, koska lahjoitin ne jo äiteelle.
Ja eihän tässä kerkeä hirveästi neuloa kun pitää juhlia ja ravata ympäriinsä ja nähdä kavereita ja ja ja...
(seli seli, toivottavasti ensikerralla jotain valmista ja edes hieman järkevää.)
